In Memoriam Toivo "Topi" Honkanen

"Vaikka Topi on poissa, niin Toivo elää kanssamme"

Käytän Marjatan luvalla Topi-nimitystä, koska hän itsekin esitteli kaikille olevansa Honkasen Topi. Pidetyn kuoroveljemme Topin lähtö oli suuri ja ikävä yllätys meille kaikille.

Topilla voi sanoa olleen perusarvot kohdallaan. Niitä olivat rehellisyys, positiiivisuus, perhe, työ ja harrastukset.

Monelle on varmasti jäänyt mieleen topin ilmaisu; asia on vilpitön. Se oli hänen humoristinen tapa kuitata asia sovituksi.
Työtä Topi teki pienestä pojasta alkaen. Ja koskaan emme kuulleet hänen moittivan työnantajaansa. Pisimmän rupeaman Topi teki Postin palveluksessa postiautoa ajaen.

Ainoan kerran muistan hänen pohtineen työnantajansa Postin tarkoitusperiä hieman ahneeksi, kun hän totesi huomattuaan Postin sivuilla työpaikkailmoituksissa, jossa Vaasaan haettiin kaksikielistä postimerkin liimaajaa, että eikö tuota kerkiäis yhdelläkin.

Linja-auton ajaminen onnistui häneltä varmaan unissaankin. Uskon, että Topin työvalmius vielä eläkevuosillakin oli ihan mieleen Kososen Jyrkillekin, jonka linja-autoja näimme Topin usein ajavan eri puolilla Suomea.

Samoin hän ajoi kuoromme laulumatkoja tuhansia kilometrejä - ja pelkällä laulupalkalla.
Perhe olisi ollut Topin arvoasteikossa ja ajan käytössä jopa työtä edellä, ellei Topin olisi tarvinnut olla töissä saadakseen perheelleen sen, mitä hän toimeentulololla halusi - turvaa, lämpöä ja huolenpitoa

Topi oli kalamies ja halusi ja ehti opettaa talvikalastusharrastusta myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Perimätieto siirtyi hänen kauttaan nuoremmille polville. Topista näki, että hän eli perheelleen ja perheen kautta.

Topi kunnioitti kristillisiä arvoja. Ei ollut harvinaista, että hän Marjatan kanssa katsoi televisiosta Jumalanpalveluksen tai kuunteli sen radiosta.
Topi oli perustamassa Kerimäen lentopalloseuraa, KLP -86:ta ja oli seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Siitä alkoi kerimäkeläisen lentopalloilun huima kehitys, jonka myötä meillä on kasvanut ihan MM-tason lentopalloilijoita.

Topi harrasti myös itse pelaamista ja heiluri-isku upposi usein puulaakipleissä vastustajan kenttään. Ja taas piste oli vilpitön.

Topi näki ja koki jokaisen ihmisen hyväksi ja tasa-arvoiseksi muiden kanssa.

Se havainto oli varmasti kuoroveljienkin tiedostama - siksi Topi jääkin Kerimäen mieslaulajjien muistoihin jokaisen ystävänä.
Topi oli sinut  myös luonnon kanssa. Hän viihtyi luonnossa ja huolehti viime syksyyn asti Marjatan kanssa perheensä marja- ja sienisaaliit talveksi.

Me kuorolaiset uskomme, että monipuolisuudestaan huolimatta Topin rakkain harrastus oli kuitenkin mieskuorolaulu. Topi viihtyi kuorossa ja me viihdyimme Topin kanssa.

Lisäksi Topi oli erinomainen ja tarkka laulaja. Hän aloitti kuoroharrastuksen 1.9.1978 ja vuonna 1987 hän lauloi taitomerkin.

Kansioita hän ei olisi tarvinnut, mutta piti, kun muillakin oli.

Kuorossa hänen laulutaitonsa noteerattiin Vuoden Kunnari -maininnalla v. 2008 ja Vuoden laulaja -valinnalla v. 2012.

Niin työtehtäviin, kuten myös laulupyyntöihinkin Topi oli aina valmis lähtemään, jos hän vain oli vapaalla tai pystyi järjestämään vapaata itselleen.

Tällaisena ihmisenä me Topin tunsimme ja muistamme. Ja se muisto säilyy positiivisena ja valoisana.

"Vaikka Topi on poissa, niin toivo elää kanssamme". Ja asia on vilpitön.
Kiitoksella kuoroveljeä kohtaan:

JUKKA SUOMALAINEN
Kerimäen mieslaulajat ry.
puheenjohtaja

Kirjoitus on lyhennelmä muistotilaisuuden puheesta.

Kirjoitus julkaistiin Puruvesi lehdessä nro 7 18. helmikuuta 2016.

Jos haluat sytyttää Toivolle virtuaalisen osanottokynttilän, se onnistuu tästä linkistä.